SEPÄN TYÖKALUT
 

Ahjo - sepän pajan sydän

Ahjossa kuumennetaan työstettävät teräskappaleet hehkuvan kuumiksi. Ahjon tulipesä valmistetaan esimerkiksi valuraudasta tai muuratusta syvennyksestä, johon johdetaan ilmavirta. Perinteisin tapa ilmavirran tuottamiseen on pumpattavat palkeet, joilla on jo tuhansien vuosien historia. Nykyisin yleisimmin käytettävät tavat ilmavirran tuottamiseen ovat paineilma ja erilaiset keskipakopuhaltimet.
  Ahjon polttoaineena käytetään yleisimmin kivihiiltä, koksia tai puuhiiltä. Polttoaineen valintaan vaikuttavat sepän omat mieltymykset, ahjon rakenne sekä kuumennettavan kappaleen teräslaatu. Perinteisellä puhallusilmalla toimivan ahjon rinnalla käytetään myös uunimaista ahjoa. Uunimaisessa ahjossa voidaan polttoaineena käyttää vaikkapa öljyä, nestekaasua taikka sähköä. Tällaisia ahjoja käytetään esimerkiksi suuremmissa teollisuustakomoissa, mutta ne ovat hyviä vaihtoehtoja myös yksittäisen sepän työskentelyyn.
     
 
 

Alasin

Alasin on toinen tärkeä sepän työväline. Niiden mallit ja koot vaihtelevat töiden mukaan, mutta 50-100 kg:n alasin soveltuu useimpiin töihin. Yleensä alasimessa on pyöreä sarvi taivutuksia varten sekä tasainen selkäpuoli. Myös kahdella, selisärmäisellä ja pyöreällä sarvella, varustetut alasimet ovat hyvin yleisiä. Alasimen kovaksi karkaistulla ja sileäksi hiotulla selällä taotaan kuumia teräskappaleita. Selässä on yleensä
  neliömäinen ja pyöreä reikä. Pyöreällä reiällä voi esimerkiksi tehdä pienehköjä lävistyksiä, vaikka se onkin alun perin tarkoitettu pulttien ja niittieen kannan takomiseen. Neliöreikään voidaan puolestaaan kiinnittää erilaisia aputyökaluja.
Jotta alasin olisi työskennellessä sopivalla korkeudella, se on kiinnitettävä alasintukkiin. Tukki voidaan valmistaa esimerkiksi puusta tai betonista.
     
 
 

Ruuvipenkki

Järeät ruuvipenkit ovat sepän pajan peruskalustoa. Niiden avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi kappaleiden tyssäämistä, taivutuksia ja niihin voidaan kiinnittää mitä erilaisimpia aputyökaluja. Kuvassa oleva ruuvipenkki seisoo lattialla ja se on kiinnitetty pöydän reunaan.
     
 
 

Konevasara

Ennen sepän apuna oli lekaa heilutteleva oppipoika, mutta nykyisin oppipoika on korvattu konevasaralla. Konevasaralla suurempienkin kappaleiden takominen sujuu joutuisasti ja tehokkaasti. Taottaessa molemmat kädet ovat vapaita ohjailemaan taottavaa kappaletta vasaran alla, sillä iskun voimakkuutta säädellään jalkapainikkeen avulla. Konevasaran iskut muokkaavat kappaleen läpikotaisin, jolloin aine tiivistyy myös sisemmistä osista.

  Konevasaratyypeistä yleisimmät ovat jousivasarat ja ilmajoustovasarat. Jousivasarat saavat iskuvoimansa jännittyvistä jousista, kun taas ilmajoustovasaroissa voiman antavat ilmaa pumppaavat männät. Konevasaran "kiinteiden" lyöntipäiden lisäksi takomisessa voidaan käyttää hyväksi erilaisia apuvasaroita tai muotteja.
     
 
 

Pajavasarat ja lekat

Kuumennetut teräskappaleet taotaan alasimen päällä pajavasaran avulla halutun muotoisiksi. Yleisimmin käsitaonnassa käytetään 1-2 kg:n painoista pajavasaraa. Kun pajavasaran teho ei enää riitä, on siirryttävä
3 - 10 kg:n lekoihin, jotka eroavat pajavasaroista vain suuremmalla koollaan. Aikaisemmin pajassa lekaa heilutteli sepän apulainen, eli sälli, seppämestarin ohjeiden mukaan.
  Yleensä pajavasarassa on normaali lyöntipää ja sen vastapuolella ristikkäinen harjapää. Useimmiten taonnassa käytetään leveämpää lyöntipäätä, kun taas harjapää soveltuu paremmin kappaleen tehokkaaseen venyttämiseen. Pajavasaran varsi tulee olla kiilattu tukevasti vasaraan. Varren tulisi olla n. 300 mm pitkä ja sopivan paksuinen sepän käteen. Sopivia varsimateriaaleja ovat koivu, saarni ja pihlaja.
     
 
 

Pajapihit

Seppä tarvitsee takoessaan monenlaisia pihtejä. Pihtejä käytetään kun kappaleet ovat kauttaaltaan niin kuumia, ettei niitä voi pitää käsin kiinni. Jotta taottava kappale istuu tiukasti pihtien leukojen välissä, on pihtien leukojen vastattava kappaleen muotoja. Tästä syystä sepän onkin jatkuvasti tehtävä uusia pihtejä ja pidettävä pihtivalikoimansa mahdollisimman laajana.

     
 
 

Varsitaltat, -lävistimet ja apuvasarat

Varsitalttoja käytetään kappaleiden katkaisuun ja halkaisemiseen alasimen päällä. Taltat jakautuvat yleisesti kuuma- ja kylmätalttoihin. Nimiensä mukaisesti niitä käytetään kuuman tai kylmän teräksen talttaukseen. Muita eroja ovat talttaan käytetty teräslaatu: kuumataltan materiaalin on kestettävä korkeita lämpötiloja. Kuumataltta on myös paljon ohutteräisempi kuin kylmätaltta. Varsi voi olla puuta tai terästä.

 
1. Olastusvasara
2-3. Katkaisutaltta
4. Silitysvasara (ilman vartta)
5-6. Varsilävistin, neliökärkinen
7. Varsilävistin, pyöreäkärkinen
  Lävistimellä tehdään taottavaan kappaleeseen reikiä. Lävistimen poikkileikkaus voi olla esimerkiksi pyöreä, soikea, neliömäinen tai suorakaiteen muotoinen. Lävistin voi olla leikkauslävistin, jolloin kappaleesta leikkautuu jonkin verran materiaalia pois tai väljennyslävistin, jonka pyöreämpi kärki ei leikkaa ainetta pois. Oikein tehtynä lävistetty reikä on porattua reikää kestävämpi, sillä porauksessa häviää aina kappaleen omaa ainetta. Ulkonäöltään lävistys myös sopii taottuun kappaleeseen paremmin kuin porattu reikä.
  Apuvasaroita on hyvin monenlaisia, yleisimpiä versioita ovat venytys-, tasoitus-, olastus-, ja muottivasarat. Venytysvasaralla kappaleita pystytään venyttämään haluttuun suuntaan tehokkaasti. Tasoitusvasaralla voidaan esimerkiksi silittää voimakkaasti venytetyn kappaleen pinnat. Muottivasaroilla voidaan toteuttaa kappaleisiin muotoja, jotka voivat olla hankalia takoa pelkästään vasaran avulla. Näiden työkalujen kanssa käytetään monesti alasimeen kiinnitettäviä apualasimia, joiden muoto on samanlainen kuin apuvasaran. Apuvasaroita käytetään myös paljon konevasarataonnassa.
     
 
 

Käsitaltat

Varrettomia talttoja voidaan käyttää hyvin samanlaisiin töihin kuin varrella varustettuja tovereitaan. Ne ovat helppoja ja noipeita valmistaa, sillä niihin ei tarvitse tehdä silmää vartta varten. Varrettomien talttojen huonoja puolia ovat talttaa pitelevän käden joutuminen lähelle kuumaa kappaletta, eikä niitä voi käyttää konevasarataonnassa. Väljennyslävistintä eli merasinta käytetään esimerkiksi vasaran silmän valmistamiseen.

  1-2. Urataltta
3. Lävistystaltta neliöreikien tekoon
4. Pistepuikko poraus yms. merkintöjen tekoon
5. Kylmä taltta, kylmän teräksen talttaamiseen
6-8. Väljennystuurna eli merasin, käytetään reikien suurentamiseen
     
 
 

Alasintyökaluja

Alasimessa olevaan neliöreikään voidaan liittää monenlaisia apualasimia ja työkaluja. Monesti näiden muoto vastaa päällelyötäviä apuvasaroita (esim. venytysvasara). Ehkä yleisin käytettävä työkalu on alasinterä, jolla katkotaan kuumia teräskappaleita. Apualasimista yleisimpiä ovat erilaiset kourut, alasinkärjet ja muottialasimet.

  1. Alasinterä katkaisua varten
2. Alasinkärki (neliöterä) reikien muotoilua varten
3. Venytystyökalu
4. Muotoilutyökalu
5. Kourun mallinen muottityökalu
6. Pyöreä alasinkärki
7. Katkaisuterä
     
 
 

Naulatyyny

Eri kokoisilla neliöreijillä varustetut naulatyynyt ovat tarkoitettu naulojen valmistusta varten. Pienempien naulojen terävä pää venytetään alasimen päällä takomalla, suuremmissa käytetään apuna konevasaraa. Naulatyynyä tarvitaan naulan kannan tyssäämisessä. Niittejä ja pultteja voidaan valmistaa erilaisten reikärautojen avulla. Niiden valmistaminen eroaa naulojen teosta vain pyöreän poikkileikkauksen osalta.

  1. Reikärauta pulttien ja niittien valmistukseen
2-3. Naulatyyny naulojen valmistukseen
4. Reikätyyny niittien valmistukseen